ta. Naissotilaiden kokouksia Tampereella aika-
laisena seurannut Arvid Luhtakanta väittää
muistelmateoksessaan sosialististen aatteiden
innostaneen naisia jopa enemmän kuin mie-
hiä.
yksinomaan selittävän naisten aseellisten kaar-
tien syntyä.
naan. Toisaalta tyytyminen pelkkään aatteelli-
suuteen olisi helppo selitys, jolloin motiivien
moninaisuus jäisi selvittämättä.
noin kaksikymmenvuotiasta työläisnaista.
Silti naiskaartin ulkopuolelle jäi valtaosa sa-
manlaisissa oloissa eläneistä saman kylän
neidoista. Taloudellinen laskusuhdanne ja so-
tiva maailma olivat se arki, jota Suomi ja
Maarian Raunistula elivät. Työttömyys ja
elintarvikepula eivät olleet yksin kaartiin läh-
teneiden ongelmana, vaan kotiin jääneet oli-
vat joutuneet kohtaamaan samat vaikeudet.
Naiskomppanialaisia kaartiin veti tai työnsi
ankeiden olojen lisäksi siis vielä jokin muu.
epäoikeudenmukaisuudentunteiksi ja ajatuk-
siksi koetusta vääryydestä, jotka olivat muu-
toshalukkuuden edellytyksiä. Ideologia, ol-
koon miten alkeellisesti esitetty tai sisäistetty
tahansa, osoitti vallitsevassa olleet epäkoh-
dat, joita vuonna 1918 riitti. Ongelmien jalos-
tuminen mielissä epäkohdiksi oli aatteelli-
suutta. Agitaattoreiden vain piti saada työläi-
set huomaamaan ja tuntemaan suuri yhteis-
kunnallinen epäoikeudenmukaisuus. Jos aat-
teellisuus uupui, ei tyytymättömyydellä ollut
voimaa. Lisäpontta epäoikeudenmukaisuuden-
tunteelle antoi työläisten muisto hetki aiem-
min vallinneesta paremmasta ajasta. Maail-
mansodan aikainen inflaatio ja Venäjän mul-
listusten aiheuttama notkahdus käänsivät ta-
louden myönteisen kehityksen laskusuuntai-
seksi.
kasta. Sotaisuus ja seikkailunhalu oli perin-
teisen pidättyväisen äitiyttä korostavan nai-
seuden vastaista käytöstä. Punaisten miesten
urotöitä taistelutantereilla ylistävä ilmapiiri
saattoi innostaa naisiakin. Todennäköisesti
osa naisista ei tyytynyt jäämään kotiin tapah-
tumien ulkopuolelle. Nämä naiset halusivat
olla tekijöitä, eivät sivustaseuraajia. Uhrau-
tuminen yhteisen asian edestä ehkä sai naiset
tuntemaan itsensä merkittäviksi, mikä ei ehkä
ollut aikaisemmin ollut heille mahdollista.
Ennen komppaniaa naiset olivat olleet tavalli-
sia tehtaissa ahertavia työläistyttöjä satojen
samanmoisten joukossa.
set naiskomppaniat Suomen sisällissodassa 1918.
Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto 1995, s.
36, 75 ja liite 3. Komppania ja pataljoona ovat
hieman harhaanjohtavia ilmauksia, kun kyse on
naisista koostuvista yksiköistä. Naisjoukkioiden
koot vaihtelivat suuresti.
tin naiskomppania Suomen sisällissodassa, 2006.
laan. Järjestyksenpidon tavoitteet ja kehittäminen
esikaupungissa vv. 19051918. Pro gradu -työ
Turun yliopisto 2001, s. 2 ja 1718.
19171918 II. Jyväskylä 1981, s. 455456.
VRO 7/1110; Oksanen, Hanna VRYO 6106;
Rajala, Hilda VRYO 8880; Rostedt, Jenny VRYO
21529; Suominen, Helmi VRO 39/103; Vuorinen,
Saima VRO 6/494 KA.
VRYO 6106; Rajala, Hilda VRYO 8880; Rostedt,
Jenny VRYO 21529; Suominen, Helmi VRO 39/
103; Vuorinen, Saima VRO 6/494 KA.
prosenttia. Perälä 1951, s. 152.